sunnuntai, 2. marraskuu 2008
Sunnuntaita
Reissu Appiukolle meni ihan hyvin, syötiin namskistortilloita ja makkaraa ja omppupiirakkaa. Osa saunoi ja muuten vain vaihdettiin kuulumisia, joonan isosiskon kanssa oli todella mukavaa viettää aikaa...meilläkin on joskus ollut todella ongelmallinen suhde, en tiedä suojeliko isosisko pikkuveljeään vai mistä johtui, mutta pikkuhiljaa hänenkin äidiksi tultuaan on alkanut löytyä se sama taajuus. Eipä meistä ikinä sydänystäviä tule mutta tähän olen jo melko tyytyväinen, että pystytään edes lasten varjolla keskustelemaan. Se on jännä juttu miten toisen ihmisen tärkeyskin on niin yksipuolista, mulle kun nuo kaikki on ollut tärkeitä siitä asti kun tavattiin, siihen kertomaani pikkusiskoon se suhde on särkynyt, eikä sitä millään takaisin saa. Tiedän kuitenkin etten ole heille juurikaan muuta kuin veljen vaimo, paitsi yhdelle, joka on kuin oma sisko.
Siitä teini-ikäisestä pikkusiskosta on vain jäänyt sellainen suojamuuri...tiedän että vaikka kuka juttelisi ja hymyilisi, niin ystävällisen kuoren alla se ihminen voi olla jotain muuta. Siksi harva ihminen pääsee nykyisin enää mun lähelle, mulla on oikeastaan yksi luottoystävä jonka kanssa voin puhua melkein kaikesta, muihin olen jo valmiiksi sillä asenteella että jonain päivänä tiet eroaa. Toivottavasti osoittavat luuloni joskus vääriksi, tosin harvemmin mulla metsään menee, tiedän aika nopeasti onko ihminen tullut jäädäkseen vai ei. Taito josta on hyötyä, ja taas toisaalta ei. Hyötyä siksi että osaa jo alunperin hieman katsoa mitä suustaan päästää, ettei ala tarinat leviämään kun selän kääntää, ja toisaalta vahingollista koska en kykene luottamaan. Hieno oravanpyörä. :D
No jaa, taitaa tää käydä pari blogia läpi ja lähteä siivoamaan.
Kommentit