Täällä aika menee nopeasti, enää viikko ja joudumme (kyllä, minä JOUDUN) lähtemään kotiin. Ahdistaa jo valmiiksi. Meillä on ollut aivan huippukivaa, eilen laitoimme joulukalan "graavaantumaan", leivoimme pipareita ja minä värkkäsin vielä iltamyöhäsellä hedelmäkakun. Eilen myös kävimme kaupungilla äitini kanssa ja sain ihmetellä uutta Iso Myy -kauppakeskusta. Tuntuu muuten Hämeenlinna varsinaiselta tuppukylältä, kun täällä käy. Pöh. Minä voisin jäädä tänne ikiajoiksi, ei olisi muuten ketään muuta hämeenlinnasta ikävä kuin rakasta ystävääni sannaa ja hänen lapsiaan.

Äiti on ehdottomasti parasta seuraa, mitä voi olla. Istumme iltamyöhällä keittiön pöydän ääressä, puhumme kaikista asioista maan ja taivaan välillä. Olen hirmu onnellinen niistä tilanteista, ja kiittänyt onneani monen monta kertaa, siitä, että minulla on tuollainen äiti. Äiti on paras <3

Mutta, todellisuuskin kutsuu jossain välissä. Onneksi kummilapseni syntymään ei ole enää kuin pari kuukautta, pääsen hellimään pientä vauvaa. :) Se lohduttaa, kun äitini ja siskoni jäävät monen sadan kilometrin päähän. Ja miehen olkapäähän voi aina nojata. <3