Uni ei tullut, ei sitten millään viime yönä. Neljän jälkeen aamulla päätin etten sängystä liiku ennenkuin olen saanut nukuttua...joopa joo. Pyörin sängyssä vielä puolisen tuntia ennenkuin uni vihdoin saavutti minutkin...vain herätäkseni ennen sitsemää siihen että neiti potkii minua päähän. Mies oli ilmeisesti hakenut huutavan neidin nukkumaan meidän viereen...no enhän minä mitään unta enää saanut, kun tyttö jutteli ja vaati äitiä nousemaan ylös.

Eli tämä aamu alkoikin sitten niin hyvin että koko loppupäivä on varmaan yhtä suurta juhlaa. *hieman sarkasmia peittämään harmituksen siitä että mies koisaa tyytyväisenä...*

Kävin taas mol:in sivut läpi (ihan kuin se jotakin hyödyttäisi) ja samoin vvo:n asunnot. Molissa ei mitään, vvo:lla sama kolmio on pyörinyt jo kuukauden vuokralla. MUTTA kun minä tahdon neliön. Piste. Sinne olisi aikanaan pikkukolmosenkin hyvä tulla. Sitäpaitsi me maksetaan jo nyt sitä hintaa tästä kaupungin kolmiosta, kuin millä jo melkein saisi neliön vvo:lta...plus vvo:lla sais rempata taloyhtiön piikkiin (unelmana haalean vaaleanpunainen keittiö ;) ) Voi jestas että ahdistaa tämä. Ahdistaa oikeastaan koko Hämeenlinna, päivä päivältä kyselen itseltäni miksi ihmeessä me asutaan täällä jumalan selän takana...onko oltava sellainen city johon juurtuu?? Onks ihan pakko? Argh, taitaa tää väsymys tehdä taas känkkäränkkä-tepposet... :/ Hitsi kun olis saanu edes pari tuntia lisää unta palloon.

Asioillekkin pitäisi lähteä.

Eilen askartelin taas hieman, ja harmittelin mielessäni että mun on todella hankala saada esim. noita maze bookeja täytettyä samalla teemalla. Mulla kun on noita tarroja yms ihan liian vähän.

Mutta ei se kai auta kuin toivoa että joskus saisi tehdä hitusen isomman tilauksen johonkin askarteluliikkeeseen <3

Juuh, eipä tässä aamun tunteina kai muuta. Taidan laittaa emmin unille ja herätellä tuota ukko että pääsen itse liikenteeseen. *silmät ristissä*

Ihanaa huomenta kaikille!