Joo sukulaiset, älkää nyt saako sydäriä, kun asialle ei olla ainakaan vielä mitään tekemässä. ;)

Olen huomannut tässä viimeaikoina outoja merkkejä itsessäni, miten katse kääntyy ihan itsessään vauvanvaatteiden puolelle, miten huomaan paljon selvemmin kuin ennen nuo pyöretät masut ja pikkuiset vauvat, lapset. Vauvakuume on kyllä mitä parhain keksintö elämän jatkuvuudelle, on se niin voimakas "tauti".

Aika kolmannelle lapselle ie ole sopiva, on vielä sata ja yksi asiaa ennen kuin voidaan ajatella. Minulla on eräs haave jonka tahdon toteuttaa ennen seuraavaa, sitten olisi minun puolestani ovi auki uudelle tuhisijalle, mutta siihen menee aikaa.

Luulin että jäisin kahden lapsen äidiksi. Tai onhan se mahdollista vieläkin, mutta nyt on alkanut uusi toivo elämään. Että sitten joskus vielä.

En ole ikinä oikein nähnyt itseäni niin, että olisin lopun ikääni kahden lapsen ydinperheessä, olen aina tiennyt että mulla on rakkautta ainakin vielä yhdelle. Mies on tuntunut vastahakoiselta, mutta viimeaikoina, ihan puuntakaa, keskustelut ovatkin lähteneet ihan hyvään suuntaan.

Mutta kuten sanoin, monta asiaa pitää vielä tehdä. Minun unelmani aijon ainakin yrittää toteuttaa, ja miehelläkin on pari projektia työn alla, ja mun tarttee saada painoa alas. Siinä meneekin sitten hyvän aikaa, varmaan ainakin vuosi. Onneksi kummilapsen syntymään on enää vajaat kaksi kuukautta, joten pääsen hellimään ja halimaan pientä paljon ennen oman lapsiprojektin alkua... :D