Makeanhimohan tässä kai on vaikeinta? Ruokakaupan hyllyt pursoavat ihania suklaarasioita, kylmähyllyistä löytyy vanukkaita, kermaa ja ihanaa kermajuustoa. Äh, ja joulukin tulee. Kivahan se on kattoa kun muut vetää sitä kolmatta lautasellista sapuskaa naamaansa. Blaah. No, kai tähän tottuu taas ennen joulua. Ja joo, joulunahan periaatteessa sais herkutella, mutta jos lipsuu jouluna, lipsuu uutenavuotena, ja miehen syntymäpäivänä ja kaikkina muina kymmeninä synttäreinä joihin tarvii taas alkuvuodesta mennä. Eli ehkä on parempi että meikätyttö pitää suun supussa ja syö kohtuudella. Saa nähdä miten onnistuu kun edes mahan reagoiminen laktoosiin ei päättänyt minun ja suklaan suhdetta. Eilen komensin kaverin syömään hyllyssä houkutelleen suklaalevyn jämät pois.

Kyllähän sitä sanotaan että kevyttuotteetkin on tosi hyviä ja hedelmät tosi makeita jnejne, mutta let's face the truth, ei ne ole sama asia.

Toinen asia joka tuottaa suuria vaikeuksia, on se ettei ota ruokaa lisää. Eilen syötiin ihania valkosipulilla maustettuja lohkoperunoita ja kanaa, ja kun niitä perunoita kuitenkin jäi niin niistä oli elämää hankalempaa pysyä erossa. Ne on nimittäin ihan törkeän hyviä.

Joo, kauheeta russutusta, mutta minä olen maailman huonoin sopeutumaan ajatukseen, että koko loppuelämä pitäisi puputtaa porkkanaa, koska mussa näkyy kaikki. Pursuan jo kakkupalasta kuin pullataikina. Samoin mulla jurppii rahanmeno, kevyesti syöminen on loppujenlopuksi aika kallista. Otetaan esimerkiksi juusto. Normaali juusto, mitä olen ostanut, maksaa suunnilleen saman verran (muutama kymmenen senttiä eroa) kilolta, kuin mitä 500g nyt käyttämäni 5% juusto. Jauhelihapaketeissa on melkein euron ero, sama määrä.

Että äiskälle vaan terveisiä ettei syödä mitään voissa paistettuja muikkuja kun kotona tuun käymään.

No joo, tänään on ärsyttänyt suunnattomasti kaikki. Sen siitä saa kun unohtaa banaanit kaupanhyllylle....