..kun runosuoni kukkii kukkimistaan, eli tekstiä riittää vähän väliä kirjoitettavaksi. Otinpa spurtin ja kävin viemässä Kattilan Katrin arvontavoiton postiin (toivon mukaan kaikki ihanat koristukset pysyvät paketin mukana) ja kävin ruokakaupassa. Sitten "hiihdin" tajutonta tahtia valehtelematta varmaan kuuden kilon painolasti (täysi kauppareppu) selässäni nuo mäet ylös. Kävelyvauhtini riippuu paljon siitä mikä biisi soi päässä. (todellakin, päässä, ihanainen korvalappusoittimeni kun ei enää pidä luukkuaan kiinni, kiitos sen, että sieltä lähti joku muovinpalanen irti, mutta kyllä paristoja kulutettiin siitä ihan urakalla, koulussa, kävelyllä, kauppareissulla, kaupungilla...ja niin kovaa kun korvat vaan kesti, yleensä sonataa tai ihan kunnon dance-musiikkia, että vauhti pysyi yllä ;) )

Ajattelin tänään leipoa vaniljapiirakkaa. Ei ehkä kovin fiksua painonpudotuksen kannalta, mutta pyydän miestä vahtimaan etten syö kuin palasen -loput pakkaseen äkkinäisten, sietämättömien, makeanhimojen varalle.

Oletteko huomannut, että juuri silloin, siinä hetkessä, kun ei periaatteessa olisi varaa tai halua ostella ylimääräisiä, jokin "välttämätön" asia hajoaa. Kiitos vanhan näppiksen, joudun nytkin kirjoittelemaan melkeinpä solmussa, koska näppistä ei saa yhtään liikuttaa, tai se ei toimi. Great. Ilman hiirtä vielä pärjäisi -ilman näppistä ei. Ja tämä tosiaan on minun henkireikäni johonkin muuhun maailmaan, kuin lapset-koti-kauppa.
Kiitos sen ettei minulla juurikaan ole ystäviä, jotka pyytäisivät minua ulos. Itseasiassa saamme yhden kutsun vuodessa -mieheni bestmanin syntymäpäiville. Juup.

Häistä puheenollen, olemme mieheni kanssa tulleet siihen tulokseen, että koska meillä oli muutama todella arvokas ihminen auttelemassa häitten järjestelyssä, olemme päättäneet näille kolmelle ihmiselle lähettää kutsun juhlimaan hääpäiväämme kolmen ruokalajin illallisen ja hyvien muistojen merkeissä. Muille tarjoamme aamupäivällä ihan vain pulla- tai kakkukahvit, ihan miten tässä itse innostuu. Mutta tästä lähempänä tuota maaliskuun ekaa...ajatella että olemme kohta olleet naimisissa vuoden, minusta tuntuu niinkuin tuo onnellinen päivä olisi ollut vasta eilen. Toivottavasti tulee vielä monia, monia vuosia yhteiseloa täyteen. :) Seuraavia kahdeksaa hääpäivämme (jos vain sinne asti selvitään) juhlimme sitten ihan kaksistaan pienimuotoisesti, tätä halusimme eteenkin näiden kolmen ihmisen kanssa juhlia ihan kunnolla, kiitokseksikkin.

Mutta nyt taas menoksi, tosin tälläkertaa ihan vain tuonne muiden blogeja surffailemaan ja sly-päivityksiä tekemään ;)