torstai, 10. huhtikuu 2008
Kuulumisia
Tukholman reissua odotan jo kovasti, ja ennenkaikkea äitini ja siskojeni tapaamista, ikävä on aivan hirveä tässä vaiheessa, kun tietää että kohta taas tavataan. Ajatuskin tuo kyyneleet silmiin, mulle perhe on kaikki kaikessa, johtuu varmaan osittain siitä että ne on mummon jälkeen kaikki mitä mulla on...pappakin kun pamautti kihloihin tuossa vähän aika sitten ja mulle se on aika kova pala vielä, vaikkakin toisaalta myös ymmärrän, ei pappa osaa elää yksin, sen verran monta vuotta oli sellainen papupata vierellä. :D Sain muuten eilen valmiiksi mummon muistotaulun, nyt olen siihen vihdoin tyytyväinen, katsotaan jos viitsin laittaa kuvan tuonne AskarteluGalaxiin.
Moni asia on muuttunut sen jälkeen kun aloitin lenkkeilyn, en olisi ikinä uskonut itsestäni, joka olen kuin puolikuollut lähikauppareissun jälkeen, että puolen tunnin ripeän kävelyn jälkeen jaksaisin vielä tehdä sata ja yksi muuta asiaa, eikä tee ees tiukkaa, välillä miettii illalla että pitäiskö vielä käydä iltakävelyllä :d Erityisen iloinen olen eilisen puhelun jälkeen, kun soitin äidille. Äiti on ennen aina vähän naureskellut tällaisille jutuille, mutta nyt sanoi olevansa minusta ylpeä, kun kerroin tiputtaneeni nelisen kiloa painostani. :)
Mutta ei kai tässä muuta, ihanaa loppuviikkoa kaikille. :)
Kommentit