Tai sunnuntai ainakin. Mulla oli rippijuhlien tarjottavien järjestäminen tiedossa jo lauantaina, ja kun sunnuntaina aloin laittamaan hyydytettyä kakkua tarjoilualustalle koristellakseni sen...katastrofi. Se levisi. Viidestä kymmeneen minuuttia seisoin vain ja hoin, mieti, mieti...ja sitten helpottava älynväläys, kakku palasina takaisin vuokaan, täytettä vähän vähemmäksi ja pakkaseen. Se sai aikaan jonkinlaisen ihmeellisen reaktion, sillä loppujen lopuksi ulkonäöltään suht nätti kakku pysyi juhlapöydässäkin koossa, vaikka oli lämpöisessä. O_o Manasin kylläkin etten enää ikinä tee kakkuja....ainakaan ennen seuraavaa kertaa. Valitettavasti sen verran hoppu tuli etten juhlatarjoiluja jäänyt kuvaamaan. Mutta sankari oli tyytyväinen, ja kaikki maistui, joten kai sain huokaista helpotuksesta.

Olin juhlien jälkeen niin poikki että kuvittelin oikaisevani koparani sohvalle ja laiskottelevani koko loppupäivän. Päätin kuitenkin käydä naapurissa kahvilla, ja kun siinä löpisin joutavia ja katselin ystäväni kanssa yhden leffan, sainkin sen verran virtaa että siivosin sitten ihan perusteellisesti loppupäivän. Illalla sitten vihdoin oikaisin itseni sohvalle, kaappasin pojan kainaloon ja katsottiin tuhkimon jatko-osa.

No, sellanen sunnuntai. Nyt mies on kipeänä ja itsellä kolottaa jokapaikkaa... onneksi on kaakaota ja vaahtokarkkeja, tänään otetaan rennosti.