Mistä tietää että univelkaa on ihan liikaa? Siitä kun nukkuu melkein yhdeksän tunnin yöunet ja vieläkin väsyttää. Nukuin vielä kaikkea muuta kuin hyvin. Emmi oli pakko ottaa viereen nukkumaan, kun kiukutteli niin kovasti, tiedä oliko raukalla ilmavaivoja vai mitä. Sitten yöllä säpsähtelin vähän väliä siirtämään neitokaista, ettei potki miestä naamaan. :D Mutta ihana oli nukahtaa pikkuisen viereen, emmin aikana olen todella oppinut nauttimaan ihan vain vierekkäin köllöttelemisestä ja nukkuvasta lapsesta vierelläni. Aamulla viiden-kuuden aikoihin poikakin könysi viereen nukkumaan, ahdasta oli ;)

En saanut eilen sitä pikeeriä tehtyä, josko tänään illalla sitten.

Kohta saisi laittaa neidin päikkäreille, tulisi hetken hiljaisuus, jos vaikka poikakin asettuisi sitten vaikka piirtämään nätisti niin saisi oikaista itsensä tuonne sohvalle lepäilemään.

Seilasin taas kasan ihania kakkublogeja läpi, mm. kaurislapsen blogissa kävin ihastelemassa niin vanhoja kuin uudempiakin töitä. Tuli ne ajat mieleen kun eka kerran törmäsin näihin blogeihin (ullan ja kaurislapsen blogit oli ne ihan ekat) ja olin vielä ihan noviisi. Paljon on tullut opittua sen jälkeen, vaikka vieläkin tuntuu että olen ihan amatööri. Monesti jään haavi auki noita blogeja seuratessani, haluankin nostaa hattua (haahaa, meinasin kirjoittaa kakkua... *väsyttääkö??*) kaikille kakkublogisteille, hienoa työtä olette tehneet ja paljon seuraan vaikkakin kommentointi usein jää.

Juu, mutta nyt laittaan tuota pikkuneiti Emmi-Lottaa nukkumaan. :)

Ihanaa (ja lumista) päivää kaikille!!