Tein taas itse sivupohjan, kun oli aikaa ja innostusta. Katrille kiitos ihanasta joulukortista, todella lämmitti mieltä ja sydäntä. :)

Kuten olenkin maininnut, meidän jouluaatto menee kultani sisaruksien luona rauhallisesti ja anoppia muistaen. Minun sydämesäni ikävöidään anopin lisäksi myös mummoa, joka lähti luotani reilu puolitoista vuotta sitten.

Hämeenlinnassa ja lähikunnissa asuvat muuten bongasivat kummisetäni Viikkouutisista ;D Kummisedälle perheineen myös hyvää joulua, kuten myös muille ystäville ja tuttaville.

Nämä viimeiset päivät ovat niin kiirettä, että tänään en ole kerennyt vielä edes syömään, vaikka muu perhe on ateriansa nauttinutkin jo. Muutama karamellipussukka pitäisi vielä tehdä ja leipoa yksi kuivakakku ennen aattoa, joka lähtee apelleni ja hänen vaimolleen.

Kyllä se joulu vain nostaa monia tunteita pintaan, niin ilon ja riemunkin kuin rauhallisuuden ja ikävän. Mulle on aina hieman hankalaa viettää joulu erossa perheestäni, mutta enää ei sentään tule itku, niinkuin ihan ekoina jouluina tuli. Äidille, siskoille ja muille siellä meitä tammikuussa saapuvaksi odottaville isoja haliruttauksia, kohta taas nähdään!

Mutta, luulempa etten paljon jouda koneella enää istumaan, joten rauhallista joulua teille kaikille!