Tänään ihan selvästi vastustaa. Jotenkin on sellainen fiilis, tai sitten vain väsyttää. :D

Ylihuomenna olisi meidän ihan eka hääpäivä <3 Vuosi on mennyt nopeasti, on tapahtunut niin paljon. No, sainpas tuon vuoden aikana edes aikaseksi avioitua. :) Se on ehdottomasti parhain muistoni, huonoja sitten on senkin edestä, mutta en aijo antaa niiden lannistaa.

Maaliskuu on taas syntymäpäivien kuukausi, laskin että varmaan joku viidet synttärit ainakin olis, onneksi kaikkiin ei tarvitse mennä. Anoppikin kutsui myös minut 50-vuotispäivilleen, mutta mulla on sinä päivänä töitä, sillä juurikin seuraavana päivänä naapurissa vietetään rippijuhlia ja minä teen tarjottavat. :) Saankin rauhassa touhuta, kun mies ja muksut menevät juhlimaan niitä synttäreitä. En kyllä tiedä olisiko muutenkaan kiinnostanut, jotenkin ajatuskin niistä ilkeistä asioista, joita olen viimeaikoina kuullut, saa jarrut päälle...ei huvita mennä paikkaan jossa osa ihmisistä ei selkeästi haluaisi minun vierailevan. Ja muutenkin olen päättänyt pitää pientä etäisyyttä, ainakin syksyyn asti, kun tämä teinityttö, joka lietsoo kokoajan pahaa henkeä, muuttaa pois kotoa. Anopin kanssa tulen toimeen ihan hyvin, viileän kohteliaat välit on ne parhaat, ei olle ystäviä muttei vihollisiakaan, moikataan jos tavataan muttei sepusteta elämänkertaamme. Mutta syksyyn asti pidän matalaa profiilia, jo oman mielenrauhan takia.

Pitänee alkaa touhuamaan jotakin, on niin vetämätön fiilis. Jotenkin unenpöpperöinen, vaikka olenkin ollut jo puolitoista tuntia hereillä. :)