Mikäli joku loputtoman vahva ihminen ei ymmärrä tätä mun russutusta ja ärsyyntyy, minä en voi sille mitään etten loputtomiin jaksa olla iloinen ja onnellinen.

Mä vaan haluaisin tietää, mitä pahaa mä olen tehnyt elämässäni, että olen saanut jonkun jatkuvan epäonnen riesakseni. Mitä tahansa se onkin, niin kiitos, kyllä riittää jo, olen kärsinyt jo ihan tarpeeksi.

Paitsi että mun elämä ei ole ollut helppoa ennenkään (isä hylännyt, olen ollut koulukiusattu 9 vuotta, ex-isäpuoli oli juoppo, kamalia riitoja anopin ja kälyjen kanssa....) niin sitten multa otetaan vuoden sisällä mummo, selän terveys ja sitämyöten sitten koulu, omat haaveet omasta yrityksestä, ja nyt vielä tämä. Milloin tämä kääntyy paremmaksi? Milloin?

Sanotaan ettei yhdelle ihmiselle laiteta niskaan yhtään enempää kuin se jaksaa kantaa...kiitos, mutta mulle tämä taakka riittää. Mä olen väsynyt, alan pikkuhiljaa jo pelkäämään huomista, mitä vielä??

Antais tää elämä jo mulle pienen tauon, että saa edes hengittää vapaasti. En koe olleeni elämässäni "liian onnellinen", miksi minua täytyy höykyttää näin? En minä ole arvoton heittopussi, ei minua saa unohtaa ja heittää nurkkaan kuin vanhan rätin.

Anteeksi, mulla on vain ihan tosissaan paha mieli.