Tätä harvoin edes tapahtuu, yleensä päivät menee tosi nopsaan ja sitten onkin taas kuun vika viikko.

En ole yhä edelleenkään löytänyt viivotintani, pitää vissiin käydä ostamassa uus, ja pitää se pois niin pienten kuin isojenkin käsien ulottuvilta.

Tupakkilakko sujuu ja ei suju. Välillä on pitänyt kuitenkin käydä, siihen on niin tottunut, ja se on niin iskostunut tuonne takaraivoon. Uskokaa pois, vierotusoireet ei ole edes vaikein osa tätä juttua, se on päivän homma ja sillä selvä. Vakeinta on pysyä pois. Vaikeinta on saada sellainen asia päähän, ettei se ole hyväksi. Vaikka ääni kärsii, tedän kunnon litanian terveyshaittoja yms, niin ikinä en ole onnistunut ajattelemaan kielteisesti. Päinvastoin, en tiedä mitään parempaa kuin joku nautinnollinen hetki (kirpeä pakkaspäivä ja kuppi kuumaa kahvia, tai kuuma kesäpäivä, alkoholiton juoma ja hyvä musiikki) yhdistettynä tuohon pirun kääryleeseen. No, jahka tuo ukkokultakin saa homman lopetettua niin sitten tarvii vain pysyä pois isoista kaveriporukoista, lukittautua neljän seinän sisälle niin pitkäksi aikaa että alkaa jo helpottamaan.
Eli siis erakoitumista tiedossa ;D

Yksi pomminvarma lääkehän sitä olisi...suklaa. Jos mässäisi melkein kokoajan suklaata, ei kävis mielessäkään lähteä tupakille, mutta koska menetän vaikka toisen käteni mieluummin kuin lihon enää yhtään, saa suklaalla mässäyskin jäädä vähemmälle.

Väsyttää muuten ihan tajuttomasti. Jospa lopettilisin nämä ihan älyttömät puheet tupakista ja menisin vaikka tekeen sämpylöitä...tai jotain.