Onkos jollakulla pohjois-karjalan suunnalla asuvan, mopokortillisen pojan tai tytön haaveena oma pyörä? Pikkusiskoni sai autokoulun päätökseen ja myy siis oman pyöränsä pois huutonetissä:

 täällä.

Hih, autetaan siskoa vähän mäessä. :D

Miehellä alkoi nyt tänään sitten lääkekuuri, joka suojaa vatsaa. Jospa se tästä, toivottavasti tulevassa tähystyksessä ei löydy mitään isompaa, tai ennen sitä tapahdu mitään kamalaa. :/

Tein eilen hyvät kaupat akvarellivahaväreistä, ja kävin eilen kauppareissun lomassa hakemassa myös akvarellipuuvärit suomalaisesta. Otin ihan pienen paketin, jotta voin testata ja hyvin toimivat. Lisäksi olen löytänyt jälleen ihmisen joka lupasi leimata minulle muutaman leimakuvan. Minusta on todella kiva testata nuo leimakuvat ennenkuin menen hankkimaan omia, tai tarkemmin sanottuna tämä on hieman niinkuin pakko, ei vaihtoehto, koska minä en valitettavasti kuulu siihen joukkoon ihmisiä, joilla on varaa laittaa tilausta tilauksen perään, vaan mulla on rajallinen budjetti kuukaudessa ja sittenhän ketuttaa jos tulee ostettua jotain mistä ei pidäkkään. Siksi koluan myös ahkerasti huutonettiä sekä blogien myydään -ilmoituksia. Yksi haave minulla on, meinaan bigshot- tai guttlebug -laite, mutta ne saa odottaa kunnes työpaikka löytyy. Miehen annan nyt olla, saa olla muksujen kanssa kotona niin kauan kunnes on selvitetty mikä on vatsahaavan laatu ja miten sen jälkeen menetellään, nuo kuulemma pahenevat stressistä. :/

Pitäisi tehdä yksi äitienpäiväkortti...kuulostaa niin surulliselta YKSI äitienpäiväkortti...minä kun olen aina tähän asti saanut tehdä kaksi omalle puolelleni, äitille ja mummolle. Isänpäivään on jo niin tottunut, ettei tehdä kuin papalle, kun sen kanssa on elämänsä elänyt, ettei ole sitä isää jolle isänpäiväkortti tehtäisiin. Onneksi tilannetta on paikannut huippuihana isäpuoli. <3 Äitienpäivänä uskoisin, että ilmassa on haikeutta, se on ollut mulle aina tosi tärkeä päivä, jolloin ollaan mummon kanssa puhuttu pitkät puhelut, viimevuosina onniteltu puolin ja toisin. No, eiköhän se siitä. Vaikea uskoa että siitä on jo vuoden verran kun kaikki oli vielä hyvin...ja pian tulee vuosi siitä kun kaikki romahti.

Törmäsin muuten opettajaani eilen, olipa hirveän kiva nähdä kun sain kuulla että tukholmantuliaiseni olivat menneet perille. Jei ^^

Ei, mutta kai minä lähden lomppaseen kaupunkiin, jos vaikka kävisi koulullakin samalla. ;)